Bojoingg!!: 2012

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Kuvia jälleen kerran

Taas jotain käsitöitä:

Kypärämyssy...

ja kännykkäpussi!

(Pikku Prinssi on ihana kirja <3 )

perjantai 9. marraskuuta 2012

Kassi

Tämä on siis käsityötunnilla tekemäni kassi.

IHQ, Demi- lehden julisteet tuolla taustalla :3
LOL

lauantai 3. marraskuuta 2012

Ropetushahmoni :DD (Chena RPG)

Nimi: Minski
Ikä: 5v
Sukupuoli: Naaras
Laji: koira
Rotu: Suomenpystykorva
Lauma: Tonrar
Asema: normi laumalainen
Tunnari: Jesus culture - Your love never fails

Kuvapohja sivustolta: http://www.isisindex.net/

Ulkonäkö:
Minski on pienehkö ja kovin siro koira. Korkeutta löytyy 40 cm ja painoa vain n. 7 kg. Turkki on jokseenkin okranvärinen, mutta vatsapuolelta se on vaaleampi. Suomenpystykorvaksi Minskillä on varsin lyhyt turkki, mutta siitä huolimatta se kestää kohtalaisen hyvin kylmää. Pörheä häntä on aina pystykorvamaisesti kiepillä.
Silmät ovat siniset ja niistä paistaa lempeys, mutta usein myös varautuneisuus.
Vasemman silmän yläpuolella on jonkinlainen kauneuspilkku.
Kaulassaan Minskillä roikkuu ristiriipus, joka on sen ainoa muisto entisestä, rakkaasta omistajasta. Oikeassa etujalassa on niin ikään kankaanpalanen, jota Minski pitää "ihan vain huvikseen". Todellisen syyn nauhan pitämiseen se kertoo vain luotettaviksi osoittautuville ystävilleen.

Luonne:
Kovia kokenut Minski on oppinut suhtautumaan vieraisiin koiriin todella varautuneesti. Yleensä outoja tyyppejä nähdessään se tarkkailee tilannetta ensin kauempaa jostain lähipusikosta tai vastaavasta, jos mahdollista, ja päättää vasta sitten, lähestyykö vaiko ei. Minskillä on usein vaikeuksia luoda suhteita ja luottaa toisiin koiriin. Se ei yleensä ole kovin halukas avautumaan kenellekään asioistaan.Jos joku kuitenkin jaksaa olla kärsivällinen ja ystävällinen narttua kohtaan, tämä saattaa hyvinkin ajan mittaan oppia luottamaan ja ystävystyä. Jos näin käy, Minskistä saa uskollisen, lempeän ja luotettavan toverin.
Taistelutilanteessa Minski tosin saattaa pyrkiä pötkimään pakoon; se on vielä liian arka. Kuitenkin Minski pyrkii voittamaan pelkonsa ja selviämään traumoistaan. Tätä varten se tarvitsee todellisen ystävän tukijakseen.
Ryhmässä Minski on aina valmis tottelemaan johtajansa käskyjä kykyjensä mukaan. Se kun ei halua järjestää itselleen enempää hankaluuksia, kuin mitä se on jo joutunut kokemaan.
Joinakin tähtikirkkaina öinä Minskin saattaa vallata omituinen tunne, joka saa sen käyttäytymään oudosti. Se ikään kuin tuntee jonkin suuren, mahtavan, kaiken yläpuolella olevan suojelevan voiman läsnäolon, ilman mitään tietoa, mistä se tulee. Silloin Minski muuttuu lähes hermoheikosta tyypistä mystisen tyyneksi ja rauhalliseksi. Noina hetkinä se ei osaa olla yhtä varovainen kuin normaalisti, ja se saattaa joskus johtaa sen hankaluuksiin. Minski nimittäin ei aina pysty puolustamaan itseään.

Menneisyys:
Minski syntyi keskellä talvea Suomen pohjoisessa Lapissa. Sillä oli rakastava isäntäperhe sekä äiti ja kolme sisarusta. Isä oli naapurin kuuluisa lintukoira, joka haukkui huomattavan määrän metsoja ja teeriä joka syksy. Myös Minskin isäntä harrasti metsästystä. Siksi Minskistä ja muista pennuista koulutettiinkin lintukoiria. Minski oli pentueen paras linnustaja, ja ylpeä isäntä antoi sille itse tekemänsä ristiriipuksen, kristitty kun oli.
Eräänä päivänä isäntä otti Minskin mukaansa ja lähti naapurin ukon kanssa metsälle. Naapuri oli tällä kertaa valinnut matkaansa uuden pystykorvansa, jonka nimi oli Saku. Saku oli täysin ensikertalainen metsästyksessä ja siksi naapuri tahtoi kouluttaa sitä. Minski ja Saku eivät pitäneet toisistaan erityisemmin. Uroksesta lähti outo haju ja sen silmät olivat kuin jäätä, mikä epäilytti Minskiä.
Metsässä sitten Minski näki koppelon maantien vieressä kiviä nieleksimässä, niin kuin niillä on tapana tehdä auttaakseen ruoansulatustaan. Koira teki niin, kuin sitä oli aina opetettu. Lintu lumoutui nartun hännän heilunnasta, eikä lähtenyt lentoon. Nyt oli Minskin isännän aika laukaista aseensa. Samassa Saku pöllähti paikalle. Se rynnisti louskuttaen kohti lintua katsomatta lainkaan ympärilleen juuri, kun isäntä oli ehtinyt painaa liipaisinta. Luoti osui suoraan Sakuun, joka kuoli saman tien. Minski pakeni paikalta järkyttyneenä tapahtuneesta. Takanaan se kuuli vain isännän ja naapurin huudot ja kiroilut. Minski ei tahtonut enää palata isäntänsä luo tapahtuneen jälkeen, vaan päätti hylätä tämän ja aloittaa uuden elämän toisaalla. Yöllä se kävi salaa jättämässä jäähyväiset perheelleen. Sen jälkeen Minski piiloutui Amerikkaa kohti suuntaavaan lentokoneeseen ja päätyi Kanadan Torontoon.
Siellä se eli jonkin aikaa katukoirana, ja joutui keskelle jengisotaa. Minski sai nähdä ja kokea kauheita asioita, jotka aiheuttivat sille pahoja traumoja. Havaittuaan, ettei Toronto ollut hyvä paikka elää, Minski päätti jatkaa matkaansa pohjoiseen. Monien vaiheitten ja koettelemusten jälkeen se saapui Alaskaan ja löysi tiensä Chenaan.

Tavannut, suhteet:
ei ketään

perjantai 26. lokakuuta 2012

Lisää kierrätystä :P

Eilen illalla tuossa hoksasin, että voisin tehdä kirjekuoria niistä vanhoista ja turhista julisteista, joita ei viitsi enää seinälläkään pitää. Ja aktiivisena kirjeiden kirjoittajana minä tarvitsenkin kirjekuoria, joten eipä sitten muuta kuin väkertämään!

Tässä on nyt kuvat ja lyhyet selostukset, miten tehdään. Saapa nähdä, saako kukaan tolkkua minun selityksistäni:

Eli ensiksi leikataan sopivan kokoisia palasia julisteesta, tai mitä paperia nyt haluaakaan käyttää. Minulla oli tuossa Lemmikki-lehden juliste käytössä, siitä näppäräsorminen saa 4 pientä kirjekuorta.

Kappaleet taitetaan kahtia siten, että toisen puolen yläreunaan jää reilun sentin läppä. Sitten avataan ja leikataan pienet, tässä n.0,5 cm palaset paperin ala... tuolta. En osaa selittää, mutta katsokaa kuvaa! Ja suunnilleen saman verran tuolta yläläpästä.

Seuraavaksi paperi taitetaan kuvan osoittamalla tavalla. Huomaa, että alempana olevan taitoksen sivut näkyvät! Juuri ne osat taitetaan ja liimataan ylempänä olevan päälle.